Chapter Text
Nathan ja Paige istuvat rantakivikolla, katsellen James’in yrityksiä mennä lähelle kokkoa. Hän pääsee viiden metrin päähän tällä kertaa, kunnes kuumuus on liikaa ja hän juoksee hihittäen pois. Paige nousee seisomaan ja menee James’in luokse ja vie hänet viilentymään meren rannalle. Meri on vielä liian kylmää, vaikka on jo kesäkuun loppupuoli, mutta Nathan aikoo opettaa James’in uimaan myöhemmin tänä kesänä. Hän katsoo hetken perhettään ja sulkee sitten silmänsä keskittyäkseen kokon lämmöstä nauttimiseen. Harmit ovat olleet poissa noin puolitoista vuotta, mutta joskus Nathan vieläkin hetkiä nauttiakseen *tuntemisesta*. Hän ei muista milloin fyysisesta tuntemisesta tuli taas täysin normaalia kun hän oli lapsi, mutta hän uskoo, että se kestää pitempään tällä kertaa.
He ovat matkustaneet South Thomaston’iin juhannuskokolle. Se on meren rannalla, Haven’istä etelään. Siellä on Finnish Heritage House. Nathan on päättänyt tutustua amerikansuomalaisuuteen uudestaan ja tutustuttaa James’in siihen samalla. Juhannuskokko on siihen hyvä alku. Hän aikoo odottaa vielä pari vuotta ennen kuin vie hänet ja Paigen West Paris’iin. Pyhän Urhoon James saa tutustua vasta teini-iässä tarkemmin, vaikka hän pitääkin isänsä pop!Urhosta melkoisesti.
”Isi!” James juoksee Nathanin syliin. Onneksi James on äänekäs poika, eikä päässyt säikäyttäämään Nathania joka oli vielä keskittynyt mietteisiinsä.
”Moi kamu. Mitäs teillä on siinä?”
”Grilli makkaraa ja lettuja.” Paige vastaa istuutuessaan takaisin Nathanin viereen.
”Kuulostaa hyvältä.”
He istuskelevat hetken hiljaisuudessa, katselevat merimaisemaa, kokkoa, ihmisten hälinää. Nathan uskoo kuulevansa muutaman sanan suomeakin ja se saa hänet hymyilemään.
”Tämä on todella mukavaa. Muistan miten sinä joskus kerroit minulle tästä. No, suomalaisuudesta.” Paige näyttää mietteliäältä, niin kuin hän aina näyttää kun hän muistaa asioita jotka tapahtuivat Ennen Häntä. Niin hän haluaa ajatella niistä. Muistot Audrey’sta ovat helpompia kestää kuin muistaminen oli Audrey’lle. Ei verenvuodatusta tai pyörtymisiä. Vain muistoja jotka eivät ole Paigen, mutta ovat Hänen. ”Onko tälle jotain syytä, vai pitävätkö suomalaiset kamojen polttamisesta?” hän kysyy hymyillen. Nathan naurahtaa. James vain tuijottelee väsyneenä kokkoa.
”Se on pakanajuttuja. Suojaudutaan pahoilta hengiltä. Tähän aikaa liittyy myös omia taikoja.”
”Oikeasti? Mielenkiintoista. Millaisia?”
“Enimmäkseen sulhon etsintää. Ja yllättävästi nakuilua.”
”Niinkö? Ehkä minun pitäisi koettaa onneani.”
”Tarkoitatko nakuilua vain sulhon etsintää? Nakuilua en pane pahakseni, mutta etkös sinä ole jo sulhosi löytänyt?”
”Varmistaminen ei ole koskaan pahasta.” He nauravat yhdessä niin, että James joka oli jo melkein nukahtanut heräsi taas ja alkoi kiemurrella Nathan’in sylissä.
”Pitäisi varmaan viedä tämä poika nukkumaan,” Paige sanoo noustessaan ylös maasta.
”Niin. Mennäänkö molemmat?”
”Ei. Nauti sinä vielä kokon lämmöstä. Sinä lupasit minulle vielä tanssimista. Tulen takaisin pian ja sitten sinä saat tansittaa minua ja kertoa minulle kansasi taioista.” Paige kumartuu hieman suudellakseen Nathania. Nathan antaa James’ille hyvän yön pusun ennen kuin antaa lapsen eteenpäin äidilleen.
”Selvä. Ole kiltti poika, James. Hyvää yötä.”
Nathan katselee James’in ja Paigen matkaa takaisin heidän lähi hotellilleen. Hän ei voi hymylleen mitään. Hänellä on niin onnekas olo. Hän sulkee taas silmänsä hetkeksi ja keskittyy kokon lämpöön. Kokon liekeissä on jotain hypnoottista ja hän ei kuule kun Paige jo tulee takaisin viemään häntä tanssiin. Hän on vähän parempi tanssija nyt kun hän pystyy taas tuntemaan jalkansa, mutta heidän tanssinsa on enemmän hauskanpitoa kuin suuri taidonnäyte.
Myöhemmin, kun he kävelevät hotellille Nathan huomaa niityn.
”Paige. Yhden juhannustaian mukaan jos kerää seitsemän erilaista kasvia, yleensä eri niityiltä, ja nukkuu ne kukat tyynynsä alla, näkee unta tulevasta sulhostaan.”
”Niinkö? Auta minua sitten etsimään!”
He juoksevat käsi kädessä nauraen niitylle ja käyttävät puolisen tuntia etsien erilaisia kukkia. Hotellille saavuttuaan, Paige laittaa kimppunsa tyynynsä alle. Niistä lähtee mukava tuoksu joka auttaa heitä nukahtamaan.
Aamuyöllä James herättää heidät ryömimällä heidän viereensä. Ennen kuin koko perhe nukahtaa taas yhteen kasaan, Paige kuiskaa Nathanin korvaan
”Näin sinusta unta äsken. ” Nathan hymyilee unisesti.
“Olenko mina nyt virallisesti sinun sulhosi?”
“Jep. Ehkä sinun kansasi oikeasti tietää jotain.”
He suutelevat pikaisesti ja varoivaisesti etteivät herätä James’ia.
”Käydään sitten ensi viikolla ostamassa sormukset.”
”Varmasti.”
Pian koko perhe jatkaa uniaa sikeästi.