Chapter Text
Nadia on matkalla uudistettuun Kostajien kartanoon. Hän on juuri saanut loppuun taistelun AIMin kanssa mutta Janet kertoi hänelle, että jokin aika sitten oli Kostaja-versio AMIstä, joten Nadia ajatteli, että hän voisi ehkä saada jokinlaisen vihjeen siitä kuka paha AIM on, jos hän tietää keitä hyvässä AIMissä oli.
Kartano näyttää uudenveroiselta taas, mikä on ihmeellistä, kun ajattelee miltä se näytti kun Nadia viimeksi näki sen. Mutta Kostajien kartanon uudelleen rakentamimen on symboli Kostajille itselleen. He saattavat näyttää erilaisilta, joka kerta mutta he aina rakentavat itsensä uudelleen. Hän pitää siitä ideasta.
Sisällä nainen istuu sohvalla, vaikuttaen siltä, että hän odottaa jotakuta. Nadia ei ole varma onko hän tavannut naista ennen. Hän on varmaan parikymppinen, blondit lyhyehköt hiukset ja siniset silmät. Nadia tietää, että ulkonäöllä ei ole paljon väliä mitä tulee supersankarina oloon, mutta nainen on pukeutunut hyvin arkisesti eikä hänellä vaikuta olevan kiire minnekään. Se ei tietenkään pakosti tarkoita mitään.
”Hei!” Nadia vilkuttaa hänelle, sillä vaikuttaa siltä että nainen on ainoa henkilö paikan päällä.
”Ai, hei!” nainen hymyilee ja hänellä on heikko aksentti jota Nadia ei osaa paikallistaa.
”Oletko ainut henkilö paikan päällä? Minulla on hieman kysymyksiä vanhasta Kostaja ryhmästä?”
”En, Jarvis on myös täällä. Odotan erästä jolla on tapaaminen menossa. Minä olin Kostaja kerran, tavallaan, ehkä minä voin auttaa?”
”No, AIM on palannut ja taas paha. Mutta kuulemma he eivät aina olleet pahoja? Minä--”
Nainen keskeyttää Nadian ennen kuin hän voi sanoa mitään muuta.
”Ai, joo, minä olin osa Kostajat: AIMiä. Olin silloin POD. Mutta siitä on jo hetki. Sen jälkeen olin Enigma U.S.Kostajissa. Toni oli myös AIMin pomo yhdessä vaiheessa, mutta hän on tehnyt muita juttuja viime aikoina. Joten AIM taitaa olla taas vapaata riistaa.”
Nadia ei odottanut naisen olevan näin juttutuulella mutta mikä onni että hän löysi juuri sen henkilön jota hän etsi!
”Joten sinusta ei taida olla apua sen selvittämisessä keitä nämä uudet AIM tyypit ovat?”
”Ei valitettavasti. AIM tieteilijät jotka minä tunsin työskentelivät mielellään hyviksille. En usko että hä haluaisivat työskennellä pahiksille taas.”
”Minun täytyy näköjään löytyy uusia tutkinta suuntia sitten.”
”Pahoittelen. Ai, minun nimeni on Aikku Jokinen,” hän nousee ylös ja kävelee Nadia luo kätelläkseen.
”Nadia van Dyne. Onpa mielenkiintoinen nimi.”
”Kiitos, se on suomalainen. Olen Norjasta mutta vanhempani ovat suomalaisia ja he halusivat antaa minulle suomalaisen nimen. Se on kyllä vähän outo kaikkialla.”
”Pidän siitä. Se on ainutlaatuinen. Minun nimeni tarkoittaa venäjäksi 'toivoa'. Minut kasvatettiin siellä Punaisessa Huoneessa, mutta isäni oli amerikkalainen ja äitini oli unkarilainen. Kumpikin heistä on kuitenkin kuollut. Nykyään asun äitipuoleni kanssa. Ja Jarvis huolehtii myös minusta.”
”Oletko unkarilainen?” Aikku kysyy ja hän näyttää innostuneelta jostain syystä.
”Kyllä, äitini puolelta. Miksi?”
”Tiesitkö että suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä? Aika kaukaisia, mutta kuitenkin.”
”En tiennyt tuota. Minulle kerrottiin enimmäkseen amerikkalaisesta isästäni, koska on oli mahtava tiedemies, kuten oli äidinpuoleinen isoisänikin mutta en tiedä paljoakaan hänestä tai Unkarista. En edes puhu sitä kieltä.”
”Minäkään en puhu suomea. Vanhempani halusivat minun olevan kunnon norjalainen. Opin muutaman sanan vanhempieni keskusteluista, mutta en paljoakaan.”
Nadia huomaa haluavansa todella ystävystyä tämän tytön kanssa. Heillä on muutama yhdistävä asia, vaikka Aikkua ei selvästi kasvatettu salamurhaajaksi.
”Sanoit olleesi sekä POD ja Enigma? Miten joku saa kaksi supersankari nimeä?"
He kävelevät takaisin sohvalle, jossa Aikku istui aiemmin.
Aikku kertoo Nadia kaiken siitä kun hän oli kävelyllä pphjois-Norjassa kun POD osui häneen ja kiinnittyi häneen, siitä miten häntä pompoteltiin paikasta paikkaa kunnes Roberto Da Costa otti AIMin haltuunsa ja antoi hänen tehdä hyvää ja tutustutti hänet Toni Holle. Siitä kun heidän pääkonttoriinsa hyökättiin POD kuoli suojellakseen Aikkua, POD päästi hänet ulos POD-puvusta, jättäen hänelle vielä aluspuvun, jota hän käytti toimiessaan Enigmana. Kunnes No Surrender tapahtuman aikana henkiinherätetty Bruce Banner tuhosi Hulkina tuhosi hänen Enigma puvun ja samalla viimeisen asian, mikä hänellä oli jäljellä PODista.
”Vau, kuulostaa rajulta.”
Vuorostaan Nadia kertoo Aikulle lapsuudestaan Punaisessa Huoneessa, paostaan Amerikkaan, siitä miten hän löysi isänsä talon mutta vasta sen jälkeen kun hän oli jo kuollut. Hän jakaa supersankari nimensä äitipuolensa kanssa joka lopulta myös adoptoi hänet. Aikku kuuntelee intensiivisesti ja puristaa hänen kättään nopeasti ja lohduttavasti.
”Olen yrittänyt selvittää mitä tekisin seuraavaksi. Minusta tuli supersankari vähän vahingossa ja välillä Amerikka tuntuu vieläkin niin uudelta. Mutta minulla on Toni. Toivon kyllä että meillä olisi aikaa käydä Norjassa jossain vaiheessa. Minulla on ikävä vanhempiani ja haluaisin heidän tapaavan Tonin pian.”
Aikku punastuu vähän lopussa ja Nadialle on selvää, että Aikku on hyvin ihastunut tiedenaiseen, jolla on tapaaminen menossa. Nadia on myös iloinen siitä että Aikulla on tarpeeksi turvallinen olo että hän kertoo Nadialle tyttöystävästään. Hän ei ymmärrä miksi mutta monien täytyy vieläkin pitää olla ainakin hieman salailevia tällaisten asioiden kanssa.
”Minulla ei ole ikävä Venäjää. Mutta voisi olla mukavaa käydä Unkarissa joku päivä. Ehkä minulla on siellä vielä perhettä. Mutta on hyvä että sinulla on täällä joku. Toni kuulostaa mukavalta ja odotan innolla tapaavani hänet.”
”Hänen tapaamisensa pitäisi loppua kohta. Onko sinulla täällä ketään sellaista?”
”Eips. Romanssi ei ole minua varten. Mutta rakastan nähdä ihmisiä onnellisina," Nadia sanoo itsevarmasti. Usein kun hän sanoo tuollaisia asioita toiset katsovat häntä säälien, tai muilla negatiivisillä tunteilla, mutta Aikku ottaa asian vastaan ilman mitään ongelmaa.
"Mikä vain tekee sinut onnelliseksi," hän sanoo.
Juuri silloin nainen josta he juuri puhuivat ilmestyy rappusien alapäähän.
”Aikku?”
”Olen täällä kulta.”
”Ai, siellä sinä olet,” Toni ilmestyy olohuoneeseen. Hänellä on upeat, pitkät, violetit hiukset ponnarilla ja labratakki.
”Toni, tämä on Nadia, hän on uusi Wasp. Nadia, tämä on Toni, tyttöystäväni ja nerokas tieteilijä.”
”Mukava tavata sinut,” Toni ojentaa kätensä katsoessaan Nadia mietteliäästi, ”Olemme tainneet tavata. No Surrender tapahtuman jälkeen.”
”Ai niin. Anteeksi, keskityin niin paljon Jarviksen terveydentilaan silloin, että unohdin että olimme tavanneet.”
”Ei se mitään. Se oli outo tilanne. Oletko valmis lähtemään Aikku?”
”Vaikka. Heippa Nadia, meidän pitäisi tavata kunnolla joku kerta!”
"Ehdottomasti!” Nadia hymyilee kirkkaasti. Hän on iloinen että hän sai uuden ystävän. He halaavat syvästi.
Aikku ottaa Tonin käden, mutta kun he ovat jo ovella hän kääntyy takaisin Nadiaan päin, ”Oi, tiesitkö että suomi ja unkari ovat niin kaukaisesti, että on vain yksi lause joka on edes vähän molemminpuolin ymmärrettävä? Toiseelta se toimii koko kokoperheen läpi.”
”Todellako? Mikä se on?”
”Elävä kala ui veden alla. Suomeksi se taitaa olla niinku 'e-lä-vä ka-la ui ve-den al-la.” Lause on selvästi Aikulle tuttu, mutta hänen ääntämisensä on silti hapuileva.
”Aika siistii.”
”Niin minustakin!” Aikku sanoo ennen kuin hän heiluttaa hyvästiksi.
Ennen kuin he lähtevät Nadia kuulee heidän hiipuvat äänensä, ”Missä tuosta oli kyse?”
”Hän on unkarilainen, olen suomalainen, se tekee meistä kielellisiä serkkuja!”
”Oi, kiva.” Sitten ovi sulkeutuu.
Nadia istuu yhä sohvalla, mutta ovi muistuttaa häntä siitä, että hänellä ei ole enää mitään tekemistä täällä. Hän nousee kun kuulee tutun äänen.
”Neiti Nadia, mitä te teette siellä? Tarvitsetteko uuden ajotunnin?”
”Jarvis! Ei, olin täällä tekemässä tutkimustyötä ja sain uuden ystävän, Aikun.”
”Se on hienoa, Nadia.”
”Mutta koska minä nyt olen täällä, voisin harjoitella vähän, jos sinulla on aikaa?”
”Tietysri. Menen hakemaan autoavaimeni.”
Kun hän on hetken yksin, hän ottaa puhelimensa ja kokeilee sovellusta kääntääkseen Aikun antaman lauseen. Unkariksi se on 'eleven hal úszik a víz alatt'. Hän lukee sen ääneen itselleen ja hymyilee.
”Mitä tuo oli, Nadia?”
”Ei mitään. Oletko valmis, Jarvis?”
”En oikeastaan, mutta aion pysyä lujana sinun vuoksesi.”
”Kiitos,” Nadia hyppelee autolle ja Jarvis seuraa.